Tiitu Hjerpe

Pulu maastoesteillä Suontaalla. Kuva: Ida Kuivasniemi
Kuva: Heidi Lammi
Ratsastuskoulun Mauri -poni Iida Blomqvistin kouluratsastusdemossa.

 

Aloitin ratsastuksen vuonna 2012 täällä Viikissä. Alkuun kävin kerran viikossa ponitunneilla. Innokkaalle ponitytölle kerran viikossa tallilla käyminen ei ollut ihan tarpeeksi, joten pian päädyinkin hevostaitokerhoihin, sitä kautta hoitajaksi ja lopulta tutoriksi. 2016 pääsin mukaan Talent -tunneille. Pari vuotta Talent -tunneilla käytyäni, tarjoutui mulle mahdollisuus ensimmäiseen vuokrahevoseen -johon tietysti tartuin! Vuokrasin pari vuotta Viikissä Teddy -nimistä hevosta, ja jatkoin tietysti samalla tutoroimista ja hevostaitokerhojen ohjaamista.

Teddyn kanssa vietetyn parin koulupainotteisen vuoden jälkeen, tuntui siltä että ehkä hyppääminen ja maastoesteet olisi enemmän mun juttu. Rupesimmekin piakkoin etsimään ensimmäistä omaa hevosta. Heinäkuussa 2019 asteli trailerista mun ensimmäinen oma hevonen, My Blueberry Hill "Pulu". Pulun kanssa treenasimme ahkerasti melkein 3 vuotta. Näiden vuosien aikana jo aikaisempi innostus hevosalasta kasvoi kasvamistaan, ja 2020 lukion toisena vuotena päädyinkin opiskelemaan Ratsastuksenohjaajaksi. Opintojani suoritin täältä Viikistä koulutus- ja myöhemmin oppisopimuksella lukion rinnalla. Ratsastuksenohjaajaksi valmistuinkin kesällä 2022. 

2022 Pulu lähti opettamaan uusia ratsastajia este- ja kenttäratsastuksen saloihin. Tällä hetkellä en omista hevosta, mutta olen saanut huikean mahdollisuuden treenata muiden hevosilla niin este- kuin kouluratsastuksessakin. Oman hevosen hankkiminen alkaisi olemaan taas ajankohtainen asia, mutta sitä etsitään kaikessa rauhassa.

Opettajana olen aika tarkka, mutta kannustava. Tunneillani keskityn paljon siihen, että asiat tehdään huolellisesti mutta hyvällä fiiliksellä. Olen vahvasti sitä mieltä, että uudet ja ehkä vähän vaikeatkin asiat oppii parhaiten kun tekee hyvällä mielellä! Pidän myös kovasti kaiken näköisistä istuntaharjoituksista, ja niitä teemmekin paljon koska mielestäni istuntaa ei koskaan voi treenata liikaa.

Tässä työssä mielestäni parhaita asioita on tietysti huippu työkaverit, sekä ratsastajien hymy onnistumisien ja ahaa -elämyksien jälkeen!